Olen lukenut parin päivän aikana itsestäni tuhansia kommentteja facebookista, twitteristä, ylilaudasta ja vauva.fi-sivustolta, joista suurin osa on hyvin negatiivisia. Tiesin kyllä, että juttu aiheuttaa pienimuotoisen paskamyrskyn ja artikkelimuoto jättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia. Joten ajattelin hieman avata elämäntapaani ja tarjota vastauksia spekulaatioiden sijasta.
Artikkelin piti alunperin koskea minimalistista vaatekaappia, mutta kun toimittaja huomasi, kuinka elän, se vaihtuikin koko elämäntapaa koskevaksi jutuksi. En viihdy julkisuudessa ja olin erittäin lähellä kieltäytyä koko hommasta. Mutta varsinkin näin energiakriisin aikaan ajattelin, että jos voin inspiroida edes muutamaa ihmistä, oman elämän avaaminen on kannattavaa. Luulin, että olisin vain joku pieni otsikko, jossakin sivussa, mutta en tiennyt, että olen koko lauantai-illan pääotsikko ja nimeni mainitaan myös tv-uutisissa!
Tavoittelen tulevaisuudessa sitä, että voin luopua kokonaan lämpimistä neliöistä ja pystyn entistä enemmän tekemään pitkiä vaelluksia luonnonhelmassa. Tästä syystä elän nyt välimallin tilassa, jossa vien tätä omaa minimalismiani kohti äärirajoja. En ole täydellinen, en ole vielä omissa tavoitteissani eikä minun tarvitse olla. Kaupunki-oloissa joutuu valitettavasti tekemään kompromisseja.
Miten hankkii veden? Miksi ei käytä hanavettä?
Vesi kulkeutuu erään omakotitalon kaivosta kanistereilla pari kertaa viikossa. Saisin tarvittaessa myös vettä joesta tai lumesta, mutta kaupunkialueella vältän tätä terveellisyys syistä. Erämaassa toki hyödynnän luonnonvesiä. Asuntoni on vettä kuljettavan henkilön työmatkan varrella, joten ajokilometrejä ei tule yhtään enempää. Haluan kokeilla, miltä tuntuu elää niin, ettei vettä ole saatavissa rajattomasti, koska tulevaisuudessa en enää halua elää vesijohtoveden varassa. Ihanteellista olisi, jos asuisin itse luonnon helmassa jonkun joen/puron/lähteen varrella, mutta en ole löytänyt sellaista tonttia, johon voisin asumustani laittaa. Olen toistaiseksi vielä sidottu kerrostalo-asuntoon, joten deal with it!
Maksan vesimaksun normaalisti ja käytän vesivessaa, koska muu tapa olisi kerrostalossa hankalaa ja epähygieenistä. Peseydyn laittamalla kantovettä ämpäriin ja kauhalla kippaan vettä päälle. Aivan kuten kymmenet tuhannet peseytyvät mökeillään kesäisin. Astioita minulla ei ole kuin pari, joten ne on helppo tiskata käsin. Vaatteet ovat pitkälti villaa, joten niitä tarvitsee pestä harvemmin kuin normivaatteita.
Äitiys ja perhe-elämä
Erosin lapsen isästä jo 8 vuotta sitten, ennen kuin olin näin ääriminimalistinen. Muutamia vuosia sitten lapsen isä vaihtoi paikkakuntaa ja lapsi sai valita, asuuko äidillään vai muuttaako isän kanssa. Lapsi valitsi isän, koska Tampereella on tarjolla kaikkea jännittäviä huvipuistoja ja palveluja. Ja se on ihan sallittua. Muutin itse perässä, koska parin sadan kilsan välimatka oli melko pitkä. Hänellä on loistava isä, enkä pidä itseänikään huonona äitinä ja me vanhemmat ja uudetkin puolisot tulemme hyvin juttuun. He asuvat perhealueella, josta ei löydy pieniä asuntoja, joten en ole voinut muuttaa naapuriin voidakseni osallistua päivittäiseen arkeen. Lapsi on minulla sitten viikonloppuisin ja lomilla.
Lapsen kanssa joustan äärimmäisyyksistä. Keitän retkikeittimellä ruokaa ja kuumaa vettä. Lapsi saa laittaa lisää valoa omiin touhuihinsa. Pelaamme lautapelejä, askartelemme, luemme kirjoja, piirrämme, ulkoilemme ja kaikkea muuta, mitä normaalistikkin lapsen kanssa tehdään. Lapsi nukkuu sisällä lämpimässä, tosin kesällä hän on halunnut telttailemaan kanssani, joka sekin on ihan normaalia. Lapsi on tottunut äitinsä minimalistisuuteen, eikä pidä sitä mitenkään erikoisena.
Ruokavalio ja lihavuus
Mun lihavuus ja ihmisten pohdinta mun ruokavaliosta on kyllä herättänyt paljon kommentointia. Aivan kuin minimalismi ja vyötärön ympärys jotenkin korreloisivat keskenään. Olenpa myös lukenut kommentin, että minulla ei varmastikkaan ole huonekaluja, koska olen varmaan syöny ne. Käsittämätöntä!
Syön arjessa paljon salaatteja ja hedelmiä. Joskus ostan leipää ja laitan siihen juustoa päälle. Joskus keitän kuumaa vettä retkikeittimellä ja syön kuiva-aineksista valmistettuja keittoja. Ostan myös kaupan palvelutiskiltä grillattua kanaa tai lohta. Syön myös tonnikalaa, pähkinöitä ja kananmunia. Koska minulla ei ole kylmäsäilytystilaa, käyn usein kaupassa ja tästä syystä kuvissa ei ollut näytillä kaikkea sitä, mitä oikeasti syön.
Punaisen maidon kanssa kylmä kahvi on paremman makuista. Majoneesiakin on ihan sallittua omistaa, en sitä silti laita joka ruokaan. Kukaan ei itseasiassa huomannut, että kaapista ei löydy öljyä, voita tai margariinia. Styrox-laatikossa oli marjasosetta (itsepoimituista marjoista) sekä marjamehua. Kyllä, käytän toistaiseksi toisen ihmisen pakastinta, koska en näe järkeväksi pitää omaani päällä parin marjapussin takia. Kuivattuja sieniä oli seinäkaapissa olevassa laatikossa. Monet asiat, kuten marjojen hilloamisen ja paremman kokkaamisen toteuttaisin nuotiolla, mutta en ole vielä siinä pisteessä, että pääsen tulistelemaan joka päivä, joten joudun elämään toistaiseksi tämmöistä välimallin elämää.
Olen myös ihan normaali ihminen ja herkuttelen myös välillä pitsalla, hampurilaisilla tai alkoholilla. Uskokaa tai älkää, olin myös kokonaisen vuoden karkkilakossa. Tänä syksynä on kiloja kertynyt pitkään sairastetun koronan (ja viikkoja kestäneen huonon hapenottokyvyn) ja yhden leikkauksen takia. Parantuminen kesti siitäkin monta viikkoa. Kaiken tämän sairastelun ja niiden välillä olleen kolmen viikon loman takia olen tehnyt pitkiä työpäiviä läppärin äärellä, että olen saanut tehdyksi sovitut projektit. Liikunta on jäänyt vähiin.
Olen ollut aina iso. Mutta se paljonko painan ja miltä näytän, ei kuulu muille oikeasti tippaakaan. Olen tämän näköinen ja tyytyväinen itseeni ihan missä koossa tahansa, eikä se määrittele minua ihmisenä millään tavalla. <3
Rahan käyttö
Kommentoinnissa on jotenkin hauskasti sekoitettu minimalismi, köyhyys ja nuukailu. Aivan kuin en saisi käyttää rahaa ollenkaan ja kaikki pitäisi olla halvinta mahdollista. Se, että vapaaehtoisesti elän askeettisesti, ei tarkoita että olisin köyhä tai en ostaisi ikinä mitään.
Minä panostan rahallisesti sellaisiin asioihin joita pidän tärkeänä ja jotka joko säästää tai tuottaa mulle rahaa. Puhelimeni maksoi 1400€, läppäri n. 900€ , makuupussi 350€, retkipatja 170€, rinkka 170€. Tällä hetkellä tarvitsen uuden otsalampun, koska vanhassa on häikkää. Se tulee maksamaan varmaan jotain 70-150 € väliltä, koska haluan hyvän. Puhelin ja läppäri tuottaa mulle rahaa, retkivarusteet säästävät minulta rahaa reissuilla ja tuovat minulle vapautta.
Se mihin en käytä rahaa on esimerkiksi ne muutamat huonekalut. Huonekalut ja kiinteä omaisuus sitoo minut tiettyy lokaatioon. Kun vaihdan asuntoa, laitan vanhat huonekalut kiertoon jakamalla ne ilmaiseksi ja uuteen kämppään hommaan uudet, ilmaiseksi saadut tilalle. Helppoa!”
”Turhat tavarat”, kuten kuntopyörä
Minimalistikin saa omistaa tavaraa! Minimalisti vain pyrkii siihen, ettei mitään turhaa pyöri nurkissa. Esim. kuntopyörä on monille turhake. Itse asiassa silloin kun tämmöistä hain, laitoin fb-roskalavalle ilmoituksen: ”Etsinnässä nurkaan laitettava vaateteline alias kuntopyörä”. En hanki tavalliseen pyörääni talvirenkaita, koska olen ylipäätään arka pyöräilemään talvisin. Joten hommasin kuntopyörän tilalle. Kyseinen mööpeli on uusi hankinta, joten sen käytöllä ei ole ollut vielä vaikutusta kehon muotoihini. Mutta se on hommattu tarpeeseen ja sitten kun en enää tarvitse sitä, lahjoitan sen seuraavalle.
Osa pikkutavaroista on sellaisia, että kulutan ne loppuun ja sen jälkeen en enää hommaa uutta. Minimalismini on myös kehittyvää ja vien tätä jatkuvasti pidemmälle sitä mukaa, mitä oma ajatusmaailmani ja tarpeeni kehittyvät. Ei ole olemassa täydellistä minimalistia, jokainen on minimalisti omalla tavallaan.
Riippuvaisuus muista ihmisistä
Olemme aina jollakin tavalla riippuvaisia muista, halusimme tai emme. Normaali ihminen on riippuvainen usein yrityksistä, jotka tarjoavat tuotteita tai palveluita kuten sähköä ja vettä. Ja maksavat näistä palveluista rahalla, markkinaehtoiseen hintaan. Tämän päivän energiakriisin myötä ihmiset ovat varmasti hieman alkaneet ajatella myös toisin – mistä kaikesta kannattaakaan olla riippuvainen.
Minä uskon yhteisöllisyyteen, ihmisten hyvyyteen ja vastavuoroisuuteen. Saadakseni jotain, tarjoan itse jotain tilalle. Esimerkiksi minä saan vettä ja säilyttää pakasteessa tavaraa. Vastavuoroisesti autan ison pihan pihatöissä, kuten lumien kolaamisessa ja puutarhan hoidossa. Leikkaan myös muiden hiuksia vastapalvelukseksi, olen kuitenkin ammattitaitoinen parturi-kampaaja, vaikka niitä hommia en päivätöinä teekkään. Neulon sukkia ja lapasia ja jaan niitä lähipiirille, joilla ei neulomisen taitoa ole.
Miten se, että tuotan jollekkin ihmiselle jotain sellaista mitä hän tarvii ja saan itse häneltä jotain, mitä minä tarvin, eroaa siitä, että ihmiset hommaavat rahalla tarvitsemansa yrityksiltä? Miksi vain se, että omistaa kaiken mahdollisen itse, on ainoa oikea tapa?
Lainaan myös tavaroita, joita ei kannata itse omistaa vähäisten käyttömäärien vuoksi. Näitä ovat mm. kasvikuivuri, mehumaija, toistaiseksi auto, työkalut jne. Saatan myös hankkia jotain ilmaiseksi tai hyvin halvalla yhtä käyttökertaa varten ja sen jälkeen jaan sen eteenpäin seuraavalle tarvitsijalle.
Vaatteet
Vaatekaappini on myös jatkuvan kehityksen alla, eikä sekään ole täydellinen. En kuitenkaan halua heittää käyttökelpoista pois. Kun vanhat puuvillaiset ”normivaatteet” kuluvat käyttökelvottomiksi, korvaan niitä itselleni paremmilla vaihtoehdoilla, jos on tarpeen. Todella moni on kiinnittänyt huomiota siihen, että mitä hyötyä on kerrospukeutumisesta ja talvitakittomuudesta. Eikö olisi minimalistisempaa omistaa yksi kunnon takki?
Kuljen villapaidoissa ympäri vuoden. Ulkokuvissa minulla on päälläni paitakerroksia tässä järjestyksessä:
- TamSilkin villa-silkki-t-paita (entinen pitkähihainen, mutta hihoihin tuli reiät, joten leikkasin hihat. Toimiva paita jopa 30 asteen helteellä!)
- TamSilkin villa-silkki pitkähihainen ( paidat ovat ohuita ja niistä näkyy vähän läpi. Kaksi paitaa päällekkäin peittää niin, että ei näy rintsikat)
- Puman juoksutakki (tuultapitävä kerros)
- Itse neulomani villapaita (Käytän ympärivuoden. Käsivarren erämaassa saattaa kesälläkin lämpötila tippua niin alas, että tarvii villapaitaa)
Tällä yhdistelmällä pärjää -20 asteeseen, jonka yli ei Etelä-Suomessa tule kovin monia talvipäiviä. Kireämpikin pakkanen vielä menee, jos pysyy reippaassa liikkeessä. Mutta mielestäni on minimalistisempaa panostaa vaatekaappiin, joka toimii ympäri vuoden, kuin omistaa erilliset vaatteet joka vuodenajalle.
Talvivaeltaminen tulee minulle nyt uutena juttuna, vaikka toki olen päivä- ja yhden yön retkiä toki tehnyt. Varusteiden hankinta ja testailu on vasta aloitettu. Aika näyttää päädynkö hankkimaan vielä erillisen talvitakin vai pärjäänkö niillä mitä kaapista löytyy.
Joku oli maininnut että omistaahan se kuoritakin. Kyllä, omistan ohuen kuoritakin. Käytän sitä hyvin harvoin, koska se on liian kuuma ja hengittämätön moneen aktiviteettiin. Se on ostettu vuonna 2018, jolloin en käyttänyt näin paljon kerrospukeutumista kuin nyt. Jos haluan suojaa sateella, käytän mielummin sadeviittaa.
Otsalamppun käyttö, miksi?
Moni on ottanut kantaa, että otsalampun käyttö ei ole halvempaa kuin kattolamppu. Haluaisin esittää vastakommentin: Onko joku sanonut, että etsin joka ratkaisussa halvempia vaihtoehtoja? Otsalamppu on kätevä siitä syystä, että saan valoa juuri sinne, minne tarvitsen. Lisäksi yksi sama valonlähde palvelee minua niin sisällä kuin ulkona.
Mielenterveys
Olen ihan selväpäinen ja omasta mielestäni järkevä ihminen, joka kyseenalaistaa asioita ja pyrkii ajattelemaan asioita laajemmin. En koe, että minun tarvisi elää siten kuten yhteiskunta ja muut ihmiset odottaisivat minun elävän. Minulla on omat aivot ja osaan tehdä ratkaisuja, jotka toimivat itselleni parhaiten. En ole lammas, joka seuraa muuta laumaa FoMo (fear of missing out) -ilmiön takia. En ole ihminen, joka maksaisi viiskymppiä, ettei naapuri saa satasta.
Varmasti joku ituhippi-viher-vassari
En edusta mitään puolueellista aatetta tai kuulu mihinkään lahkoon. Olen oikeistolaiseksi liian vihreä ja vihreäksi liian oikeistolainen. Muutama esimerkki alla:
- Luontoarvot ovat minulle tärkeitä, mutta en mene äärimmäisyyksiin. Syön lihaa, käytän mielelläni nahkaa ja susikantaa voisi rajata. Mutta olen huolestunut mikromuovista, jätevesiongelmista maailmalla, ilmastonmuutoksesta ja jatkuvasta turhasta kuluttamisesta.
- Teen työtä myynnin ja markkinoinnin parissa, joten tiedän olevani osa talouskasvun pyörää. Mutta talouskasvua ei tulisi tehdä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella, eikä meidän länsimaiden pitäisi kulutuksellamme tuottaa ongelmia kolmansiin maihin.
Mutta siis miksi elän näin kuin elän?
Toiset haluaa haastaa itseään urheilussa tai työelämässä. Itse haluan haastaa itseni näin ja nähdä, kuinka pitkälle tämän voi viedä. Tavoitteeni on päästä pois kerrostalosta asumaan esimerkiksi retkipakuun, minitaloon tai jopa jurttaan (iso teltta, googlettakaa). Hirsinen mökki olisi kans vaihtoehto, mutta sellaisia ei löydy ihan joka nurkalta kohtuulliseen hintaan, varsinkaan Etelä-Suomesta. Se myös sitoisi minut paikalleni. Retkipaku mahdollistaisi viikkojen kestävät vaellukset erämaassa ja saisin helpommin täydennystä autolta.
