Minulle taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa mahdollisuutta elää aika- ja paikkariippumattomasti, tehden vain sen verran töitä, jolla tulen taloudellisesti toimeen. Elämää, joka ei aiheuta stressiä ja joka ei ole täynnä kalenterimerkintöjä. Mahdollisimman vähän resursseja sitovia asioita.
Minulle taloudellinen riippumattomuus ei tarkoita miljoonaa pankkitilillä tai velkavivulla hankittuja sijoitusasuntoja. En halua hustlata ja ottaa isoa velkariskiä voidakseni ehkä vasta 10 vuoden päästä elää pelkillä sijoitustuotoilla, joista ei ole mitään takuuta (kieltämättä tämän päivän markkinatilanne huolestuttaa minua erittäin paljon muiden puolesta).
Minun maaginen lukuni on 10 000 euroa. Sen verran nopeasti realisoitavaa omaisuutta tai käteissäästöjä antaa jo huomattavasti enemmän vapautta tehdä sellaisia asioita, joista pitää. Pointti ei ole tuhlata kyseistä summaa, vaan se mahdollistaa mielenrauhaa luovaan ajatteluun, uusille ideoille ja sitä kautta myös tehokkaampaan töiden tekoon.
Ehkä keksit itsellesi yritysidean, jota lähteä kokeilemaan? Tai otat irtohypyn, vuokraat mökin korvesta, vähennät työtunteja ja hyödynnät etäyhteyksiä? Kun sinulla on puskuri kunnossa, tiedät että pärjäät, vaikka vastaan tulisi mitä. Puskuri mahdollistaa sinulle vaihtoehtoja; voit olla ottamatta vastaan töitä, joita et halua tehdä, koska sinun ei taloudellisesti ole pakko. Kaikki on kivempaa silloin, kun ei ole pakko!
Kun erosin vuonna 2019, lähdin suhteesta täysin pennittömänä. Rakensin itseni pala palalta uudelleen. Kehitin itseäni ammattillisesti, mutta opiskelin myös rahankäyttöä. Janosin tietoa. Opettelin asioita käytännössä. Aloin taas yrittäjäksi. Ensin laskutin muutamia kymppejä, sitten meni rikki satanen, sitten useampi. Nykyään laskutan kuukausittain jopa liki 4000 euron edestä.
Minun elämäni muuttui 10 000 euron avulla. Kyseinen summa takaa minulle vapauden, jolla voin päättää, teenkö täyden työpäivän, puuhailenko pari tuntia vai pidänkö vapaata. Suurimmaksi osaksi päätökseni ovat jotain kahden viimeisen vaihtoehdon väliltä.
Entäs sijoittaminen?
Aina puhutaan, kuinka inflaatio syö tilillä makaavaa rahaa ja raha pitäisi laittaa suojaan osakkeisiin, jotka kasvavat korkoa korolle. Sijoittaminen sopii heille, jotka haluavat elää vasta eläkkeellä. Silloin sijoittamisen aikajänne on tarpeeksi pitkä, ihminen pystyy varautumaan nousuihin ja laskuihin. Sijoittaminen sopii myös niille, jotka eivät pelkää riskiä isosta henkilökohtaisesta lainataakasta, korkojen noususta tai pääoman menetyksestä velkavivulla sijoittaessa.
Omasta mielestäni perussijoittamisella saa todella surkeaa tuottoa siihen nähden, että raha on sidoksissa pörssissä jopa 30 vuotta. Haluan, että minulla on raha vapaasti käytössä juuri silloin kun haluan. Mutta koska en omista juuri mitään tai kuluta kauheasti, inflaatio ei omassa taloudessani näy kuin ruokakuluissa, jotka eivät nekään ole nousseet montaa euroa.
Omistaminen tuo velvollisuuksia. Velvollisuudet luovat stressiä. Ei omaisuutta = ei stressiä
