Luovuin asunnosta – miten olen pärjännyt?

Luovuin kerrostaloasunnostani 1.3.2023, vein tavarat varastoon säilöön, jonka jälkeen siirryn elämään nomandina. Uutisotsikoissa puhuttiin metsään muutosta, joka on toki osa totuutta, mutta tarina on monipuolisempi kuin se – ihan käytännön syistä. Mutta millaiseksi arkeni on muodostunut ja kuinka olen pärjännyt? Ensinnäkin voin kertoa, etten ole yöpynyt yhtäjaksoisesti täysin metsässä, mutta kuitenkin paljon ns. asunnottomana.

Tein maaliskuussa ison määrän keikkatöitä kaupungissa, joten hyvin usein unipaikaksi valikoitui auton takakontti ja rauhallinen parkkipaikka. Tämä siitä syystä, että olin paljon joko yövuoroissa tai aikaisissa aamuvuoroissa ja leirin purkaminen olisi ollut äärimmäisen työlästä niihin kellonaikoihin. Varsinkin yövuoroista palautuminen vei aina pari vuorokautta ja olin aivan rättiväsynyt, ettei mihinkään ylimääräiseen ollut energiaa.

Keikkatyöt kuitenkin helpottivat elämistä huomattavasti, sillä sain ison osan päivästä viettää lämpimissä tiloissa, sosiaalitiloissa pystyi huolehtimaan omasta hygieniastaan ja sain keitettyä termariin aina kuumat vedet ruokailua varten, jotta tarvitsi keitellä vettä kaasu/bensakeittimellä mahdollisimman vähän. Kaiken tämän hyödyn lisäksi sain vielä palkkaa, joten se oli tuplavoitto minulle.

Olen myös matkustellut paljon ympäri Suomea. Näissä reissuissa olen nukkunut puhtaissa lakanoissa lämpimän katon alla. Olin myös neljä yötä oppilaitoksen asuntolassa, koska alueella ei ollut sopivia sallittuja puita riippumattoa varten (puut sijaitsivat karjalaitumella), enkä ollut ottanut telttaa mukaan. Sen olisi voinut pystyttää asuntolan pihaan. Tiedän varautua asiaan ensi kerralla.

Jos reissuja ei laske mukaan, yhteenvetona voidaan sanoa, että olen ollut aina noin kolme päivää putkeen nukkumassa ulkona, jonka jälkeen olen pitänyt ns. huoltopäivän. Nauttinut kuumasta suihkusta ja saunasta, pessyt vaatteet ja syönyt muutakin kuin kuivaruokaa. Ja siitä ollut taas seuraavat kolme päivää ulkona.

Onko elämä ollut sitä mitä olin kuvitellut?

Ei. Olen ollut niin paljon menossa, että on ollut haasteellista kehittää rutiineja ja ehtiä kunnolla metsään. Siis sellaiseen hiljaiseen metsään, jossa ei ole muuta elämää kuin metsä itsessään. Toisaalta tämä on ollut osiltaan homman pointti – miksi maksaisin asuntoa, mikäli olen jossain muualla?

Harmittelen myös sitä, etten ole ehtinytkään vielä tekemään uusia pitkiä vaelluksia.

Kuitenkin tämä elämäntapa on opettanut jo paljon!

Ensinnäkin maksamme ihan turhaan 24/7 lämpimistä neliöistä, joissa emme vietä aikaa kuin osan päivästä. Sen lisäksi pidämme (talotekniikan takia kylläkin) aivan liian korkeaa huonelämpötilaa. Olen nyt lukemattomia öitä nukkunut keskimäärin -10 asteen pakkasessa kokematta kylmyyttä. Joinakin öinä pakkasmittari on mennyt lähemmäs -20 astetta ja silti olen pärjännyt todella hyvin. Siinä on 40 asteen lämpötilaero normaaliin huonelämpötilaan.

Olen myös tänä aikana viettänyt mm. kolme päivää putkeen täysin ulkona. Käymättä siis sisätiloissa kertaakaan. Minulla ei ole muuta valittamista kuin kastuneet kengät ja niiden kuivattaminen oli haasteellista. Illalla ne tuli otettua jalasta pois > yön aikana ne jääty > aamulla ne oli kovat kuin kivet > kun laitoit ne uudestaan jalkaan, ne suli ja oli märät taas. Myös vesikanisteri aina jäätyi öisin.

Olen myös ollut tilanteessa, jossa kaasu on loppunu ja olen joutunut tulemaan aikaisemmin ihmisten ilmoille kuin olisin tahtonu. Jos minulla on ollut menoa kaupungissa, olen sitten jäänyt kaupunkiin, sillä bensa on kallista eikä ole järkeä ajaa edes takaisin.

Kesää kohti mennään kovaa ja homma senkun helpottuu.

Jaa somessa

Kategoriat
Arkistot