Puhuin helmikuun tienoilla unelmoivani off-grid-metsätorpasta (tai jonkin sortin asuinhökkelistä). Kun menet avaamaan suusi ja kertomaan toiveesi ääneen, toive voi toteutua! Kauan ei tarvinut elää irtolaisena, sillä vastaan käveli mahdollisuuksien tontti, joten ostin sen pois. Minusta tuli kiinteistön omistaja, ja vieläpä ilman asuntolainaa.
Eli kyseessä on 3250 neliön metsäisellä tontilla oleva kokonaisuus, johon kuuluu kaksi purkukuntoista rakennusta, sekä yksi purkukuntoinen liiteri, maakellari ja porakaivo. Kaupan mukana tuli todella paljon tavaraa, rakennuksia ei oltu tyhjennetty 70-luvulta asti, jolloin siellä on viimeksi vakituisesti asuttu. Löytyneistä kirjeistä olen saanut selville, että torpan isäntä oli 1900-luvun alussa syntynyt, sodankin kokenut herra, joka kuoli 60-70 vuotiaana. Torppa on ollut saman suvun omistuksessa alkuajoista lähtien ja olenkin päässyt tutustumaan pariinkin suvun jäseneen, jotka ovat kertoneet paikan historiasta.
Heti kauppakirjojen allekirjoituksen jälkeen muutin tontille. Pystytin teltan, rakensin ulkohuussin, kyhäsin nuotionpaikan ja aloin tutkimaan tiluksia. Tontilla on jonkin verran valmiiksi kaadettuja puita, iso kasa risuja, paljon kaatopaikalle menevää homeista ja käyttökelvotonta tavaraa.
Todennäköisesti rakennan tontille jonkin sortin oman asumuksen. Käytän sanaa asumus, koska siitä ei tule tavallista taloa. Liikuteltava minitalo ehkä…? En ole vielä päättänyt mitä aion rakentaa, mutta talveksi pitää saada jokin katto ja seinät pään päälle, sekä lämmitysmahdollisuus tarpeen vaatiessa.
Aika näyttää.
