Olen ollut ihan tavallinen tallaaja. Sellainen, joka asui kivassa kodissa, vietti normaalia työn ja päiväkodin rytmittämää perhe-arkea ja shoppaili kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Elin kuin kaikki muutkin.
En silloin osannut vielä ajatella, kuinka etuoikeutetussa asemassa olin. Ja kuinka tehotonta ja turhaa resurssien haaskausta arki oli, vaikka oli kaikki ne kivat mööpelit ja vempelit.
En tarkalleen muista, mistä todellinen valaistuminen tuli, mutta ensimmäinen tavoite oli päästä yrittäjäksi ja tehdä töitä kotoa käsin. Nopein tie sellaisen saavuttamiseen on pienentää henkilökohtaisia kustannuksia, jotta yrittäjän riski pienenee. Jotain kautta ajatusmalli kehittyi matkan varrella ja päädyin minimalistiksi. Aloin luopumaan suurimmasta osasta tavaroita.
Lopulta tulin miettineeksi, että mistä muusta voisi luopua ja saada säästöjä? Kun muuta turhaa ei enää ollut, piti alkaa kyseenalaistamaan syvemmältä, mikä on lopulta turhaa? Mikä on ehdoton minimi sille, että voisin elää ihan suht ihmisen näköistä normaalia elämää, mutta silti minimoida asioita, joita ihmiset pitävät nykyajan pakollisina itsestäänselvyyksinä.
Tein hieman tutkimusta ja itsestään selvyyksien lista on suurinpiirtein tämmöinen:
- Talo tai asunto kiinteillä seinillä ja katolla
- Kodinkoneet: jääkaappi-pakastin, hella, tiskikone, pyykkikone
- Pienet koneet: mikro, kahvin-/vedenkeitin
- Elektroniikka: puhelin, ehkä läppäri
- Sänky ja ehkä sohva
- Juokseva vesi, suihku ja vesivessa
- Sähkö ja valaistus
Toki lista on aina henkilökohtainen ja eri elämäntilanteiden luomat tarpeet vaihtelevat paljonkin.
Mutta lähdin toteuttamaan elämää, josta karsin yksi kerrallaan pois listalta olevia asioita, jotka ovat suurimmalle osalle itsestään selvyyksiä. Voiko ihminen pärjätä ilman juoksevaa vettä? Entä ilman hellaa ja jääkaappia? Sänky nyt ainakin olisi pakollinen, vai olisiko?
Tämmöisiä ratkaisuja olen tehnyt itse:
- Sänky -> nukun retkipatjalla
- Kodinkoneet -> en omista yhtäkään. Pakastimen ehkä, ehkä en? Helpottaisi säilöntää.
- Pienet koneet -> en omista mikroa, kahvinkeitintä tai muutakaan pientä sähkövempelettä.
- Elektroniikka -> Omistan puhelimen ja läppärin, koska ne on työkäytössä. Elin pitkään ilman älypuhelinta.
- Juokseva vesi -> Ei ole. Käytän sadevettä, purovettä, lunta.
- Sähkö -> Käytän sähköä ainoastaan läppäriin, puhelimeen ja otsavaloon
- Valaistus -> Käyttämäni valonlähteet ovat luonnonvalo, otsalamppu ja kynttilät. En omista yhtäkään varsinaista valaisinta
Tästäkin on vielä varaa nipistää. En ole vielä oman mukavuusalueeni rajoilla. Tavoitteeni on löytää se oma ehdoton minimi. Missä menee se raja, että en ole enää valmis luopumaan enää jäljellä olevista asioista?
Elämästä tulee helppoa, jos opettelee pärjäämään vain todellisilla välttämättömyyksillä: ruoka, lämpö ja turva. Loppujen lopuksi kaikki muu on vain luksusta, jotka tuovat monipuolisempaa sisältöä elämään ja auttaa meitä tekemään muutakin kuin vain selviytymään päivästä toiseen.
En tarkoita, että kaikkien pitäisi ryhtyä yhtä askeettiksiksi kuin minä. Mutta kun joutuu elämään niukasti (joko tahtomattaan tai vapaaehtoisesti), kasvattaa omaa kiitollisuuttaan niitä asioita kohtaan, joita on ennen pitänyt itsestään selvinä. Pienistä ja mitättömiltä tuntuvista asioista tuleekin isoja arjen luksusasioita!
Kuinka kuuma kahvi maistuukin niin hyvältä, kun on viikon juonut kylmää.!
Kuinka kuuma suihku ja vesipisarat iholla oikein kihelmöivät, kun olet peseytynyt pitkään vain ämpärin ja kauhan kanssa.!
Kuinka hyvältä maistuu lämmin ruoka!
Pehmeä ja iso sänky, jossa mahdut rentoutumaan X-asennossa.!
Mikä on sellainen asia, josta sinä et voisi missään nimessä luopua?
