Ensimmäinen pitkän matkan vaellukseni tapahtui vuonna 2021. Kohteena oli Iso Karhunkierros ja lähtöpaikkana Hautajärvi, josta tulisi kilometrejä Rukalle 82 km. Olin liikenteessä yksin. Starttasin heti juhannuksen jälkeen Rukalta Karhunkierrosbussilla kohti Hautajärveä, mukanani noin 12 kilon rinkka. Olin Hautajärvellä noin klo 16 päivällä.
Hautajärvellä luontokeskus oli kiinni, joten en päässyt vierailemaan enää siellä (aina kun vaellan, luontokeskukset tuppaa olemaan suljettuna). Suoraan polulle siis. Samaan aikaan liikenteeseen lähti lisäkseni vain yksi mies.
Polku oli aluksi mitään sanomaton ja asutusta oli hieman ympärillä. Maasto oli märkää lehtoa ja suota. Hyttyset tulivat heti tutuiksi, mutta ei liiaksi asti. Erkanimme miehen kanssa hyvin nopeasti kulkemaan omaa tahtiamme. Polku oli helppokulkuista ja reitti selkeä. Ympärillä kuului vain tuuli ja kauniit luontoäänet. Sää oli aurinkoinen.
Pysähdyin ensimmäisellä laavulla 5 kilometrin jälkeen syömään pientä välipalaa. Juttelin laavulla olleen naisen kanssa hetken. Myös perässäni tullut mies saapui hetken päästä laavulle. Jatkoin matkaa kuitenkin melko nopeasti, sillä menojalkaa vipatti.
Matkan varrelta bongasin kuuluisan Rupakiven. Toisen nopean tauon pidin Savilammen laavulla, jossa söin vähän tukevammin. Varsinaisia näköaloja ei ollut ensimmäiseen 20 kilometriin, lukuunottamatta kauniita riippusiltoja. Taivalkönkään harjulla näköalat kuitenkin avautuivat ja iltakin oli jo pitkällä. Ripustin riippumaton ja nautiskelin kesäillasta. En kuitenkaan saanut unta ja joelta nouseva kosteus alkoi kastella makuupussia. Ei muuta kuin tavarat kasaan ja jatkamaan matkaa keskellä yötä.
Kävelin yötä myöten aina Oulangan luontokeskukselle asti, jossa pidin ruokatauon. Kello oli noin neljä yöllä. Jatkoin matkaa Kiutaköngästä pitkin ja nautin näköaloista. Nouseva aurinko, aamusumu, kuohuvat kosket ja hiekkaiset harjut. Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis!
Kuuden aikoihin olin Ansakämpällä, jonne majoituin unille. Autiotuvalla oli nukkumassa kolme muutakin naista, jotka lähtivätkin melko aikaisin liikenteeseen. Torkuin tuvalla pari tuntia, jonka jälkeen pakkasin kamani ja lähdin itsekkin takaisin polulle. Saavutin naiset Jussinkämpällä, jossa aloin lounastamaan. Juttelimme niitä näitä. He olivat jo neljättä päivää liikenteessä ja hämmästelivät, kuinka minä olin ollut polulla vasta alle vuorokauden. Naisista ainakin pari eivät olleet kauhean kokeneita retkeilijöitä, joten annoin heille muutaman vinkin mm. rinkan keventämisestä.
Hyvästelin naiset ja jatkoin matkaani Jussinkämpältä eteenpäin. Matkalla törmäsin Tommi Lahtoseen, mieheen, joka oli kävelemässä Suomen halki. Ihailtava meno! Vaihdoimme pari sanaa ja jatkoimme matkaa molemmat omiin suuntiimme. Tulin Kitkajoelle, jossa jouduin hieman etsimään polun jatkoa, sillä merkinnät olivat laavulla hieman harhaanjohtavat. Tässä vaiheessa olisi pitänyt tankata vettä, mutta laiskuuttani en jaksanut alkaa keittopuuhiin (virhe).
Kesämyrskyt olivat kaataneet puita Kitkajoen varrella, joten maasto oli hyvin hankalakulkuista ja joutui poikkeamaan polulta vähän sivuun. Lämpötila alkoi nousta. Kitkan jälkeen polku nousi ylemmäs kuivaan kangasmetsään. Katsoin ennen nousua olevaa puroa ja pohdin veden tankkaamista siitä, mutta edelleen jätin ottamatta (virhe kaksi). Kuiva kangasmetsä tuntui loputtomalta ja aurinko porotti. Vesi alkoi käydä vähiin. Joku kalastaja tuli vastaan ja kysyin häneltä, oliko lähellä vedenottopaikkaa. Hän olisi mielellään tarjonnut minulle oluen, mutta jätin ottamatta.
Saavutin lopulta Harrisuvannon, tosin se pieni oja ei houkutellut vedenottoon. Pakko kuitenkin oli ja kunnon keittämisellä siitä sai ihan juomakelpoista. Otin pienet torkut laavun penkillä nukkuen. Seuranani oli muutama poro, jotka olivat tulleet laavun sisälle pakoon aurinkoa. Siinä ne köllöttelivät muutaman metrin päässä.
Jatkoin matkaani eteenpäin ja saavutin Jyrävän ja Siilastuvan. Kello oli jo pitkällä iltapäivää ja päädyin ottamaan kunnon nokoset tuvassa. Parin tunnin unien jälkeen keräsin tavarat ja söin. Tajusin jonkun puhuvan puhelimessa tuvan terassilla. Hänen lopetettuaan puhelun, menin ulos ja tajusin hänen olevan nainen, joka kuului Jussinkämpällä olleeseen seurueeseen. Kaksi muuta naista olivat jättäneet vaelluksen kesken ja hän yksin jatkoi nyt matkaa. Hänen jalkansa olivat rakoilla, joten annoin hänelle testattavaksi kinesioteippiä ja kerroin, kuinka itse käytän sitä rakkoihin. Kysyin myös, haluaisiko hän jatkaa matkaa minun kanssani.
Lähdimme yhdessä etenemään kohti Porontimajoen autiotupaa. Saavutimme tuvan myöhään alkuyöstä ja yhdessä tuumin ajattelimme nukkuvamme kunnon yöunet. Parin tunnin jälkeen heräsin kuitenkin hiiren rapisteluun päämme vieressä, emmekä halunneetkaan jäädä nukkumaan enää pidemmäksi aikaa. Pakkasimme kamat ja lähdimme etenemään kahdelta yöllä. Saavutimme verrattain nopeasti Konttaisen hurjan ylämäen ja jyrkät portaat. Lounastimme upeissa maisemissa Konttaisen huipulla. Jatkoimme matkaamme kohti Valtavaaraa. Tankkasimme vettä Suolammen laavulta ja pidimme pienen evästauon. Jatkaessamme polulla reissukaverillani alkoi jo usko horjua. Aina kun luulimme olevamme pian huipulla, tulikin vastaan uusi nousu. Tsemppasimme toinen toisiamme jatkamaan, muita vaihtoehtojakaan ei ollut.
Saavutimme viimein Valtavaaran ja nautimme maisemista. Juttelimme huipulla olleiden muiden vaeltajien ja päivämatkalaisten kanssa. Valtavaaralta Rukalle sujui jo melko helposti, tosin jalat olivat jo melko rakoilla. Saavuimme Rukalle noin klo 12, jolloin olin itse ollut reitillä noin 44 tuntia.
Menin ensimmäisenä suihkuun Rukan keskustassa. En muista enää paikan nimeä, olisiko ollut joku kuntosalin suihku, joka maksoi pyyhkeen kanssa muistaakseni 12 euroa. Puhtaana kävelin hyvältä näyttävään ravintolaan ja menin syömään burgerin ja nauttimaan kylmän oluen. Matka jatkui autokyydillä Kuusamoon, jossa yövyin taivasalla bussipysäkillä, odottaen seuraavan päivän bussia lähteväksi kohti Oulua.
Elämäni ensimmäinen pitkä vaellus kevyellä varustuksella. Haluan vetää reitin uudestaan entistä kevyemmällä rinkalla, entistä nopeammin.
Millaisia kokemuksia Sinulla on Karhunkierrokselta?
