Jääkaappi, tuo nykyajan välttämättömänä pidetty kodinkone. Mitä olisimmekaan tehnyt ilman sitä? Jääkaapit tulivat Suomessa myyntiin vuonna 1928 ja yleistyivät kotitalouksissa vasta 1950-luvulla. Ruokien säilöminen jääkaapeissa on siis kohtalaisen uusi keksintö ja isovanhempamme ovat eläneet ilmeisesti kohtalaisen hyvin ilman jääkaappia. Miten he sen tekivät?
Kylmäsäilytyksen historiaa – voimmeko oppia historiasta?
Ennen muinoin kylmätuotteet säilytettiin maakellareissa, jotka sijaitsivat erillisessä rakennelmassa tontilla tai talon alle rakennettuna. Monessa talossa oli myös keittiöiden yhteyteen rakennettu komero, joissa oli reikä seinässä ulkoilmaan, yleensä pohjoisen suuntaan.
Ennen vanhaan ei syöty niin helposti pilaantuvia ruokia kuin tänä päivänä, sillä säilöntä, lypsäminen ja kotiteurastus olivat arkipäiväisiä asioita monessa kotitaloudessa. Maito ja kerma käytettiin oman lehmän maidosta tuoreeltaan, viilit kehitettiin huoneenlämmössä pöydällä ja syötiin seuraavana päivänä, ja margariinin sijaan käytetiin aitoa voita. Marjat säilöttiin sokeriin, sienet etikkaan ja liha suolaan. Hedelmien sijaan syötiin juureksia. Myös kuivatus oli isosti läsnä ruoansäilönnässä.
Pakastimen virkaa toimitti jääkellari, johon haettiin järvestä tai joesta isoja jääkimpaleita. Nämä ladottiin limittäin ja eristetiin sahanpurulla, jotta ne palvelisivat sulamatta mahdollisimman pitkään kesän yli. Samaan tapaan säilötään mm. ensilatujen lumi vielä tänäkin päivänä.
1900-luvun alussa lihan kulutus oli huomattavan paljon pienempää kuin nykyään. Vuosisadan vaihteessa suomalaiseen ruokavalioon kuuluivat pääsääntöisesti viljatuotteet, puurot, vellit ja kala. Liha oli lähinnä pyhäpäivän herkku. Tämä oli yksi syy, miksi jääkaapin veroista kylmäsäilytystä tarvittiin vähemmän. Jopa vielä 1950-luvulla lihaa kulutettiin maltilliset 29 kiloa henkilöä kohti vuosittain (lähde), kun taas tänä päivä lihan kulutus on kasvanut jopa 80 kiloon per henkilö.
Kuinka itse elän ilman jääkaappia?
Tällä hetkellä en juuri käytä varsinaisia kylmäsäilytystiloja ja näin ollen ruokavalioni vaihtelee jonkin verran vuodenaikojen mukaan. Tasatakseni lämpötilan vaihteluita ja suojatakseni ruokia yöpakkasilta tai kuumalta helteeltä, minulla on päivittäisessä käytössäni yksi styrox-termoslaukku. Tämän lisäksi olen hankkinut pakastimen, koska ensimmäisen vuoden jälkeen sokerilla säilötyt marjat alkoivat ällöttämään.
Keväisin ja syksyisin elintarvikkeiden säilyttäminen on kaikista helpointa, koska päivälämpötilat ovat keskimäärin jääkaapin kanssa samoissa lukemissa. Tällöin pystyn säilömään parhaiten myös tuoreita maito- ja lihatuotteita.
Kesähelteillä ruokavalioni koostuu pääosin tuoreista kasviksista, villivihreistä, sekä erilaisista kuivatuotteista. Aamut alkaa aina kaurapuurolla. Syön ruoat usein tortillan muodossa, jonka väliin laitan erilaisia kasviksia ja vaihtelevasti erilaisia proteiinin lähteitä. Kesäkuumalla näitä ovat esim kananmuna, soijarouhe, herneproteiini tai tonnikala.
Talvisin styrox-laatikon sisältö jäätyy pihalla, joten joudun säilyttämään sitä sisätiloissa. Koska mökissä lämpötila vaihtelee +0-30 asteen välillä, joudun kylmäsäilytettäville ruoille pakastamaan päivittäin kylmäkallen styrox-laatikon sisään, jotta ruoat pysyvät syömäkelpoisina. Kuulostaa isommalta vaivalta, mitä se oikeasti on.
Käytän vuoden ympäri melko paljon erilaisia kuivatuotteita, kuten kuivattuja yrttejä, sieniä, papuja ja linssejä, jotka tuovat ruokavalioon monipuolisuutta. Ne säilyvät hyvin, vaikka mökistä lähtisi käymään lomilla kesken talvipakkasten. Minulla on varastossa myös aina perus leivontatarvikkeet, pastaa, riisiä ja mausteita.
Nyt täytyy myöntää, että olen äärimmäisen huono vielä käyttämään maakellaria sen mataluuden vuoksi. Lisäksi lukit ovat mieltyneet maakellariini ja niitä saattaa olla kymmenien yksilöiden parvi pitkin kattoa ja seiniä. En juuri tykkää hämähäkeistä, joten maakellari seisoo toistaiseksi käyttämättömänä. Sen katto pitäisi piikata auki ja rakentaa korkeammaksi, seinät ja sisäovi kunnostaa. Kyllä siitä pienellä vaivalla saisi ihan käyttökelpoisen vielä.
Ehkä joku päivä….
